70-luvulla leikittiin metsässä, kiivettiin puihin, roikuttiin oksissa jaloista, tutkittiin luolat ja kallioiden laet, rakennettiin majoja risuista ja nukuttiin niissä kesäöitä, laidunnettiin samalla laumaa käpylehmiä, tungettiin keppejä murkkupesiin, että saatiin salmiakkia, maattiin nurmikolla katsellen taivasta ja lintuja, kuljettiin paljain jaloin niin, ettei ne lähteneet saunassakaan puhtaiksi, upottiin suohon lakkaretkellä, käytettiin suurennuslasia nuotion sytytyksessä ja ötököiden tutkimisessa, tehtiin mato-onget ja kaivettiin niihin madot, käytiin kalassa, tuulastettiin hämärässä, tarkistettiin verkot ja savustettiin kalat, uitiin joen virrassa ja järvessä, käytiin mutasotaa siinä samalla, melottiin aallokossa ja soudeltiin hileisellä järvellä, poimittiin marjoja, ehkä enemmän omaan suuhun kuin pieneen marjakoppaan, peityttiin syksyn lehtiin, joita kuivatettiin puhelinluettelon ja tietosanakirjan välissä, ihasteltiin lepakoitten lentoa illan hämärässä, hiihdettiin umpihangessa ja laskettiin mäkiä puusuksilla häntähattu vakiovarusteena, jäädytettiin pihaan jää, että päästiin luistelemaan tikkihousujen puntit lepattaen, hypittiin katolta lumikasaan ja kaivettiin isoja lumiluolia linnojen jatkeeksi, joita lumiukot vartioivat ja kaiken parasta oli eväät. Niin vain selvittiin lapsuudesta ja nuoruudesta hengissä. Tämä kakki on edelleen elämääni ja toivottavasti sinunkin, edes osa.

Kokonaisvaltainen hyvinvointi on kuljettanut minua opinnoissani eteenpäin. Hevoshierojan opintojen viedessä mennessään ja kohti yrittäjyyttä innosti ihmisen anatomian pariin, kiinalaisen lääketieteen ja jäsenkorjauksen maailmaan, intialaisen ayurvedan saloihin, kinesioteippauksen hienoon tekniikkaan, kuppaussaunaan, fascioihin ja niiden rullaamiseen, liikkuvuuden testaamiseen ja sen lisäämiseen, japanilaiseen shindoon, kehonpuhdistukseen ja käsien liikarasitukseen. Luonto-ohjaajana saan liittää tämän kaiken ammattitaitoni omani näköiseen pakettiin ja nyppiä sinne mukaan tuulahduksia tarjoilijan ammatistani, postikonttoristin työstä, sokerijuurikaspellolta, mansikkamaalta, kauppojen kassoilta, elektroniikkatehtaan yhteisöstä ja vuodesta kehitysvammaisten parissa. Kaikkein paras saavutukseni on oma perhe, kolme jo aikuista lasta ja aviomies, joka jaksaa tällaisen homssantuun kanssa. 

Luonnostellaan!

Sivut rakentuvat tässä elämän varrella. Uusia retkivinkkejä ja Lynne-kortteja, juttuja ja kuvia retkistä tupsahtelee Luonnostellaan-sivustolle viikottain. Hyppää kyytiin.

Terkuin,